Mononukleoosi eli pusutauti

Kurkkukipu tuntuu pahemmalta kuin tavallisessa flunssassa, kuume nousee korkealle, ja väsymys on aivan erilaista kuin normaalisti. Jos tällaiset oireet iskevät teinille tai nuorelle aikuiselle, kyseessä voi olla mononukleoosi eli tuttavallisemmin pusutauti.

Pusutauti nimenä saattaa hymyilyttää, mutta mononukleoosiin sairastunutta ei yleensä naurata. Virus voi kaataa perusterveen nuoren sängynpohjalle viikoiksi ja jättää jälkeensä pitkän uupumusjakson. 

Tässä artikkelissa kerromme, miten pusutauti todetaan, kuinka sitä hoidetaan ja miten oloa voi helpottaa sairauden aikana.

Mikä on mononukleoosi eli pusutauti?

Mononukleoosi on Epstein-Barrin viruksen (EBV) aiheuttama tartuntatauti. 

Se tunnetaan Suomessa paremmin nimellä pusutauti (engl. kissing disease), koska virus tarttuu pääasiassa syljen välityksellä. Pusuja sen tarttumiseen ei silti tarvita.

Mononukleoosin aiheuttava Epstein-Barrin virus on yleinen: lähes kaikki ihmiset saavat sen elämänsä aikana. Mitä nuorempana tartunnan saa, sitä lievemmillä oireilla taudista yleensä selviää.

Tiesitkö tämän mononukleoosin tarttumisesta?

Epstein–Barrin virus jää elimistöön loppuiäksi. Se voi aktivoitua myöhemmin uudelleen täysin oireettomana ja levitä eteenpäin, vaikka kantaja ei tiedä kantavansa virusta. Käytännössä siis terve ihminen voi huomaamattaan tartuttaa muita.

Missä iässä pusutauti on yleisin?

Oireinen mononukleoosi on selvästi yleisin 15–25-vuotiailla. 

Viruksen onkin ajateltu leviävän erityisen hanakasti nuorten aikuisten keskuudessa, mutta vaikutelma on todennäköisesti syntynyt siitä, että juuri he saavat voimakkaimmat oireet. 

Esim. pikkulapsessa virus usein piipahtaakin täysin ilman oireita, ja noin puolet alle viisivuotiaista on saanut tartunnan kenenkään huomaamatta.

Mononukleoosin tarttuminen: miten pusutauti leviää?

Mononukleoosi tarttuu syljen välityksellä. Suuteleminen on ilmeisin tartuntareitti, mutta ei suinkaan ainoa.

Muita tapoja saada pusutautitartunta:

• yhteiset astiat, lasit tai pullot (“anna limusta huikka” on klassinen tapa hankkia mononukleoosi)
• yhteiset ruokailuvälineet
• hammasharjan lainaaminen
• pienten lasten lelut (joita etekin taaperot sovittelevat innokkaasti suuhunsa)

Tartuntaan tarvitaan aina suora tai välillinen sylkikontakti. Pelkkä samassa tilassa oleskeleminen ei tavallisesti riitä siirtämään virusta eteenpäin.

Kuinka kauan mononukleoosi tarttuu?

Mononukleoosi ei tartu ilman suoraa tai välillistä sylkikontaktia helposti, mutta aikaikkuna tartunnalle on poikkeuksellisen pitkä. Viruksen saanut tartuttaa jo ennen oireiden alkamista ja jatkaa tartuttamista jopa kuukausia niiden häviämisen jälkeen. 

Ärhäkimmin virusta erittyy sylkeen oireiden aikana ja joitakin viikkoja niiden katoamisen jälkeen.

Käytännössä tartuntaa on lähes mahdoton estää täysin, koska virus leviää myös oireettomilta kantajilta sekä toisaalta pitkän itämisajan aikana. Siksi mononukleoosiin sairastunutta ei tarvitse eristää. 

Sylkikontaktin vältteleminen varmuudeksi on kuitenkin järkevää.

Mononukleoosin itämisaika

Mononukleoosi itää hitaasti. Itämisaika on nuorilla aikuisilla tavallisesti n. 3–6 viikkoa tartunnasta ensimmäisiin oireisiin. Tartuntahetken jäljittäminen voikin olla hyvin vaikeaa.

Mononukleoosin oireet: mistä pusutaudin tunnistaa?

Mononukleoosin oireet vaihtelevat erityisesti iästä riippuen. Mitä vanhempana taudin sairastaa, sitä rajumpana se yleensä iskee.

Tyypilliset oireet aikuisilla ja nuorilla

• kurkkukipu, joka voi olla todella voimakas
• peitteet nielussa, punoitus ja turvotus
• korkea kuume (voi nousta jopa 40 asteeseen)
• kaulan ja kainaloiden imusolmukkeiden suureneminen ja aristus
• voimakas väsymys

Muita mahdollisia oireita

Mononukleoosiin liittyy välillä ihottuma: noin joka kymmenennelle ilmaantuu punaista näppylää vartalon iholle. 

Kiinnostava yksityiskohta on, että jos mononukleoosipotilaalle lääkäri määrää esimerkiksi nielutulehdukseen ampisilliini- tai amoksisilliinipohjaisen antibiootin, lähes kaikille kehittyy laaja ihottuma. 

Tämä ei ole antibioottiallergia, vaan mononukleoosille tyypillinen reaktio. Joskus mononukleoosi hoksataankin vasta antibioottireaktion seurauksena.

Lisäksi:

• Pernan suureneminen voi aiheuttaa vatsakipua.
• Silmäluomien turvotus voi olla alkuoire.
• Päänsärky ja lihas- ja nivelkivut ovat melko tavallisia.
• Ruokahaluttomuus on yleistä voimakkaan kurkkukivun takia.

Mononukleoosin oireet lapsilla

Pienillä lapsilla (alle kouluikäisillä) mononukleoosi oireilee usein hyvin lievästi tai on kokonaan oireeton. Jos oireita on, ne yleensä kuitataan tavallisena flunssana: lievää kuumeilua ja kurkkukipua voi esiintyä muutaman päivän ajan.

Voiko mononukleoosi olla kuumeeton?

Kyllä voi. Vaikka kuume kuuluu tyypilliseen taudinkuvaan, osa sairastaa mononukleoosin ilman kuumetta. Oireet ovat muuten samat, mutta kuume puuttuu. Kuumeeton mononukleoosi jää helpommin tunnistamatta.

Mononukleoosi vai angiina?

Mononukleoosi muistuttaa paljon angiinaa eli streptokokin aiheuttamaa nielurisatulehdusta. Molemmat aiheuttavat kovaa kurkkukipua, imusolmukkeiden turpoamista, kuumetta ja peitteitä nieluun.

Varmaan erotusdiagnostiikkaan pystyy vain terveydenhuollon ammattilainen, ja ikävä kyllä joka viidennellä mononukleoosipotilaalla on samanaikaisesti myös streptokokkiangiina. Toinen diagnoosi ei siis sulje toista automaattisesti pois.

Täältä löydät lisätietoa nielun streptokokkitulehduksen tunnistamisesta ja hoidosta.

Raju mononukleoosi – voiko pusutauti olla vaarallinen?

Vaikka mononukleoosi voi olla raskas sairastaa, se on harvoin vaarallinen. Yli 25-vuotiaalla ja immuunijärjestelmältään heikentyneellä tauti voi kuitenkin olla niin raju, että vaatii sairaalahoitoa.

Mononukleoosin jälkitaudit ja komplikaatiot voivat nekin  olla vakavia, jopa henkeä uhkaavia, joten niistä on hyvä olla tietoinen:

Pernan repeäminen on vakavin komplikaatio. 

Perna suurenee monilla mononukleoosipotilailla ja voi revetä kovassa fyysisessä rasituksessa tai iskun seurauksena. Tämä on hengenvaarallinen tilanne, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Mononukleoosin jälkeen ohjeistettua liikuntakieltoa onkin syytä noudattaa. 

Hengitysteiden tukkeutuminen. Joskus nielu turpoaa niin paljon, että hengitys vaikeutuu. Myös tämä tilanne vaatii sairaalahoitoa.

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti ja aivokalvontulehdus on otettava huomioon mahdollisina jälkitauteina. Lääkäriin kannattaa hakeutua herkästi, jos vointi huononee.

Pusutauti voidaan todeta mononukleoositestillä

Mononukleoosi voidaan todeta kahdella eri testitavalla:

Pikatesti nielusta

Pikatesti ei ole luotettava lapsilla eikä yli 30-vuotiailla. Testi voi antaa väärän negatiivisen tuloksen, vaikka potilaalla olisi mononukleoosi. Väärä positiivinen tulos sen sijaan on nielutestissä harvinainen.

Verikoe

Verikoe on luotettavin tapa todeta mononukleoosi. Verestä tutkitaan Epstein-Barr-viruksen vasta-aineet sekä valkosolujen muutokset, jotka ovat tyypillisiä mononukleoosissa. Verikokeesta näkyy myös mahdollinen maksatulehdus.

Milloin testi tarvitaan?

Jos oireet ovat tyypilliset (kova kurkkukipu + peitteet + kuume + väsymys + suurentuneet imusolmukkeet), lääkäri voi tehdä diagnoosin myös kliinisesti. Testistä voi olla hyötyä, jos streptokokkitulehduksen vuoksi tehty nielunäyte on negatiivinen ja myös, mikäli oireet ovat epäselvät tai pitkittyvät.

Kauanko mononukleoosi kestää?

Mononukleoosin kesto ja oireiden voimakkuus kasvavat tyypillisesti iän mukana. Onneksi valtaosa ehtii sairastaa taudin jo pikkulapsena ja säästyy pitkäkestoiselta, rajulta oireilulta.

Oireet helpottavat vaiheittain. Kuume laskee ensin, kurkkukipu helpottaa seuraavaksi, väsymys taas voi olla hyvinkin sitkeä.

Mononukleoosin jälkitila eli post-mononukleoosiuupumus on todellinen ilmiö. Voimakas, epämääräinen väsymys voi jatkua vielä kuukausia varsinaisten oireiden jälkeen.

Mononukleoosin hoito: mitä oireille voi tehdä?

Mononukleoosiin ei ole olemassa lääkettä, joka tappaisi viruksen. Käytännössä toimitaan niin, että oireita lievitetään mahdollisuuksien mukaan ja annetaan elimistön hoitaa paranemistyö. 

Lepo on tärkein lääke

Lepoa ei saa laiminlyödä. Tämä sairaus ei kuulu niihin, joissa reippaudesta saa lisäpisteitä.

Kehon immuunijärjestelmä tarvitsee energiaa viruksen torjumiseen, ja väsymys kannattaa ottaa elimistön viestinä siitä, että on syytä ottaa rauhallisesti.

Kuukausia ei tarvitse maata paikallaan, mutta väsymystä on hyvä kuunnella.

Kipulääkkeet

Kuumeeseen ja kipuun voi ottaa parasetamolia ja/tai tulehduskipulääkettä, kuten ibuprofeenia. Noudata aina pakkauksen annosteluohjetta ja kysy tarvittaessa neuvoa farmaseutilta!

Täältä löydät lisätietoa eri kipulääkkeistä ja sopivan lääkkeen valinnasta.

Kurkkukivun lievittäminen

Mononukleoosin aiheuttama kurkkukipu voi olla todella voimakas. Jos juominen estyy kivun vuoksi kokonaan, on hakeuduttava päivystykseen, jolloin nesteytys hoidetaan tarvittaessa suonensisäisesti.

Kurkkukipua voi koettaa helpottaa näillä kotikonsteilla:

• suolavedellä kurlaaminen (1 tl suolaa lasilliseen lämmintä vettä)
• jäätelö ja kylmät juomat
• puuduttavat kurkkupastillit

Milloin saa taas liikkua?

Yleensä lääkäri ohjeistaa välttämään kovaa liikuntaa ja kontaktilajeja noin kuukauden ajan taudin toteamisesta. Taudin vuoksi suurentunut perna on altis repeämiselle, jonka kovat iskut tai voimakas rasitus voivat aiheuttaa.

Kevyt kävely on sallittua, kun vointi sen sallii. Älä yritä taistella väsymystä vastaan ja liikkua liikaa!

Pusutaudin hoito kotona: käytännön vinkkejä sairastuneelle

1. Lepää enemmän kuin luulet tarvitsevasi

Mononukleoosi on yksi niistä taudeista, jossa keho todella kertoo, mitä tarvitaan. Kuuntele sitä. Liian aikainen paluu rasittavaan arkeen pidentää toipumista.

2. Pidä nesteytys kunnossa

Aseta vesipullo näkyvälle paikalle. Tavoite on vähintään 2 litraa nestettä päivässä. Jos kurkkukipu tekee juomisesta vaikeaa, kokeile jäätelöä tai kylmiä mehujäitä.

3. Helpota kurkkukipua

Kokeile suolavesikurlausta useita kertoja päivässä ja puuduttavia kurkkupastilleja apteekista, muista kylmät juomat ja jäätelö. Pehmeä ruoka (puuro, jogurtti, keitto) helpottaa syömistä.

4. Käytä kipulääkettä säännöllisesti, ei vain tarvittaessa

Älä jää odottamaan kivun pahenemista ennen lääkkeen ottamista.

5. Kerro työnantajalle tai koululle ajoissa

Mononukleoosi voi vaatia pitkän poissaolon. Lääkärintodistus sairaslomaa varten kannattaa hankkia mahdollisimman pian ja varoittaa työnantajaa tai koulua, että toipuminen saattaa viedä aikaa.

6. Älä kiirehdi palaamaan normaaliin

Väsymys häviää vasta, kun keho on selvinnyt taudista. Liian aikainen rasitus voi johtaa jälkitauteihin tai toipumisen pitkittymiseen.

7. Vältä alkoholia toipumisen ajan

Mononukleoosi aiheuttaa usein oireettoman maksatulehduksen, ja alkoholi rasittaa maksaa entisestään. Vältä alkoholia vähintään kuukauden ajan.

Mononukleoosi ja sairausloma

Aikuisen ja nuoren mononukleoosissa sairausloma on lähes aina tarpeen. Tyypillinen kesto sille on 2–4 viikkoa. Jos tauti on raju tai potilas tekee fyysistä työtä, voi jopa 4–8 viikon lepo työstä olla tarpeen.

Lääkäri arvioi sairausloman tarpeen yksilöllisesti. Toimistotyössä etätyö voi olla mahdollista lievemmässä vaiheessa, mutta väsymys voi tehdä työnteosta vaikeaa pitkäänkin.

Milloin lääkäriin?

Hakeudu lääkäriin, jos:

• tarvitset varmistuksen siitä, että kyseessä on mononukleoosi
• tarvitset todistuksen sairauspoissaolosta työpaikalle tai kouluun
• kurkkukipu on niin kova, ettet pysty syömään tai juomaan
• kuume kestää yli 2 viikkoa tai nousee yli 40 asteeseen
• oireet pahenevat eikä mikään helpota
• imusolmukkeet ovat erittäin suuret tai kivuliaat
• oireet pitkittyvät yli 4 viikon

Soita 112 tai hakeudu välittömästi päivystykseen, jos:

• hengittäminen on vaikeutunut merkittävästi
• sinulla on äkillinen, kova vatsakipu (erityisesti vasemmalla puolella: syynä voi olla pernan repeäminen)
• puhe puuroutuu, tasapaino horjuu tai olet sekava
• et pysty nielemään lainkaan nesteitä