Mykoplasma – oireet, hoito ja tarttuminen

Mykoplasma nousee esiin aaltoina: välivuosina se melkein unohtuu, mutta uusien tapausten ja uutisointien myötä sitä osataan jälleen epäillä syylliseksi pitkittyneisiin yskäepidemioihin.

Oireiltaan mykoplasma on yleensä lievä, mutta usein sitkeä. Viikkoja kestävä yskä, väsymys ja epävarmuus siitä, pitäisikö jo mennä lääkäriin, turhauttavat sairastunutta. 

Artikkelin luettuasi tiedät:

• mikä mykoplasma on
• mitkä ovat tavallisimmat mykoplasman oireet
• kuinka mykoplasma tarttuu ja kauanko se on tarttuva
• milloin tarvitaan mykoplasmatesti
• miten mykoplasmaa hoidetaan
• voiko mykoplasma parantua itsestään

Mikä mykoplasma on?

Mycoplasma pneumoniae on pieni, soluseinätön bakteeri. Mykoplasmoja on yli sata erilaisia, mutta juuri M. pneumoniae on vastuussa mykoplasmaksi kutsutusta hengitystieinfektiosta.

Soluseinän puuttuminen tekee mykoplasmabakteerista erityisen kiinnostavan taudinaiheuttajan, sillä tämä ominaisuus vaikuttaa paitsi bakteerin käyttäytymiseen elimistössä, myös sairauden tunnistamiseen ja hoitoon. 

Mykoplasmainfektion voi saada kuka tahansa, mutta erityisen yleisesti se saadaan kiinni koululaisilta ja nuorilta aikuisilta.

Mykoplasman oireet

Oireiden perusteella mykoplasmaa voi olla vaikeaa erottaa mistä tahansa pitkittyneestä virusflunssasta tai lievästä influenssasta. Oireet alkavat vähitellen.

Tyypilliset mykoplasman oireet ovat:

• pitkittynyt, kuiva yskä
• kurkkukipu, mahdollisesti nuha
• päänsärky
• väsymys, voimattomuus
• lihas- ja nivelkivut
• lievä tai kohtalainen kuume

Mykoplasma voi olla myös kuumeeton. 

Koska oireet ovat etenkin aikuisilla usein lieviä, niiden vuoksi tulee harvoin lähdettyä lääkäriin. Mykoplasma tyypillisesti uuvuttaa aikuisen pitkäkestoisuudellaan, ei näyttävillä kuumelukemilla tai petiin kaatavalla huonovointisuudella.

Kuumeeton mykoplasma hämää helposti lääkäriäkin

Kuumeeton mykoplasma väsyttää siinä, missä kuumeinenkin. Lääkärin hoitoon sen kanssa päädytään harvoin, sillä “ei ole edes kuumetta” on monen mielestä merkki siitä, ettei asialla kannata vaivata ammattilaisia.

Jos kuitenkin yskä jatkuu viikosta toiseen (3–4 viikkoa), ja olo on jatkuvasti väsynyt, kannattaa mykoplasman mahdollisuus ottaa huomioon. 

Mykoplasman itämisaika

Kuten taudin kesto, myös sen itämisaika on pitkä verrattuna flunssaan, influenssaan ja muihin virusperäisiin hengitystieinfektioihin.

Mykoplasmainfektio voi tekeytyä elimistössä kaikessa rauhassa jopa 2–3 viikkoa ennen oireiden ilmaantumista.

Hidas itämisaika johtuu osittain mykoplasman soluseinättömyydestä ja kyvystä elää ihmissoluihin kiinnittyneenä, välillä niiden sisälläkin. Soluseinättömiä taudinaiheuttajia on immuunijärjestelmän vaikeaa tunnistaa ja tuhota, joten elimistön puolustusreaktio alkaa hitaasti.

Mykoplasma tarttuu pitkään

Mykoplasma tarttuu pisaratartuntana: yskiessä, aivastaessa ja läheisessä kontaktissa sairastuneeseen.

Koska mykoplasma tarttuu jo oireettomassa alkuvaiheessaan, ei tartuntaketjujen jäljittäminen tavallisesti ole mahdollista.

Mykoplasman tarttuvuus on lähinnä kohtalainen, mutta koska sairastunut tartuttaa bakteeria pitkään, ovat laajatkin epidemiat mahdollisia. Yleensä tartuntojen kasvukäyrä on samalla tavalla loiva kuin taudin alkukin: mykoplasma leviää yhteisössä hitaasti, ei räjähtävästi.

Kuinka kauan mykoplasma tarttuu?

Hoitamattomana mykoplasma voi tarttua useita viikkoja, jopa kuukausia. Jos sairaus hoidetaan antibiootilla, tartuttavuus vähenee muutamassa päivässä.

Kaikki tartunnan saaneet eivät sairastu.

Mykoplasma ja testit – milloin kannattaa testata?

Mykoplasmojen elintavat tekevät niistä hitaita tunnistaa ja hankalampia todeta yksittäisellä testillä. Soluseinän puuttuminen vaikeuttaa diagnostiikkaa, sillä soluseinättömiä bakteereita on vaikeaa viljellä kehon ulkopuolella.

Taudin hidas kulku vaikeuttaa diagnostiikkaa entisestään, sillä oikeaa testausajankohtaa voi olla vaikeaa valita.

Mykoplasmatesti tehdään:

• nenänielun eritteestä (PCR-testi)
• verikokeesta (vasta-ainetesti)

Mykoplasman testaamista ja testien tulkintaa vaikeuttavat:

• soluun kiinnittyneenä eläminen: taudinaiheuttajaa ei välttämättä ole vapaana “pyydystettäväksi” esim. eritteissä varsinkaan taudin alkuvaiheessa
• vasta-aineiden hidas kehittyminen
• oireiden jatkuminen, vaikka bakteeria ei enää ole elimistössä
• se, että myös oireettomalla tai jo parantuneella voi PCR-testissä esiintyä positiivinen tulos

Liian aikaisin tai liian myöhään tehty testi ei aina saa mykoplasmaa kiinni.

Tavallinen kriteeri testaamiselle on keuhkokuume-epäily. Kaikkia pitkittyneitä yskiä ei tarvitse testata, mutta jos vointi on voipunut ja yskä jatkuu yli kolme viikkoa, voi testaus lääkärin harkinnan perusteella olla paikallaan.

Mykoplasman hoito

Lieväoireinen mykoplasma ei aina edellytä antibioottihoitoa. Etenkin pienillä lapsilla sairaus voi muistuttaa lievää flunssaa, eikä tätä tautimuotoa tavallisesti tarvitse hoitaa antibiootilla.

Oireita lievitetään samalla tavalla kuin muitakin flunssaoireita:

• tukkoiseen nenään lapsilla fysiologinen suolaliuos, aikuisilla avaava nenäsuihke ja huuhtelu nenäkannulla (perehdy aina pakkauksen ohjeisiin ennen käyttöä)
• yskää voi helpottaa höyryhengitys ja pääpuolesta kohotettu nukkuma-asento
• käsikauppayskänlääkkeitä voi kokeilla pakkauksen ohjeen mukaan, yli 1-v. lapsille sopii samaan tarkoitukseen lääkinnällinen hunaja
• kuumetta voi alentaa parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä pakkauksen annostusohjeen mukaisesti
• sairastuneen on levättävä ja annettava taudin parantua rauhassa

Sopivien lääkkeiden valinnasta on hyvä jutella apteekin henkilökunnan kanssa tai noudattaa lääkäriltä saatua erillistä ohjetta.

Mykoplasman antibioottihoito

Lääkärin tehtävä on arvioida, hyötyykö sairastunut antibiootista niin paljon, että kuuri kannattaa aloittaa.

Antibiootin valintaan vaikuttaa mykoplasmabakteerin soluseinättömyys.

• Soluseinän muodostumisen estävistä antibiooteista, kuten penisilliinistä, ei ole apua.
• Ensisijaisesti käytetään tetrasykliinejä, kuten doksisykliiniä tai makrolidiantibiootteja.
• Joskus tarvitaan antibioottiyhdistelmiä, sillä keuhkokuumeessa voi rinnakkain esiintyä myös muita bakteereita, kuten pneumokokki.

Paraneeko mykoplasma itsestään?

Useimmiten paranee, mutta pitkittynyt (3-4 viikkoa) yskä ja keuhkokuume-epäily on aina syy hankkiutua lääkäriin.

Antibioottihoito ei valitettavasti aina lyhennä oireiden kestoa, mutta voi esimerkiksi immuunipuolustuksen heikentymisestä kärsivällä potilaalla estää keuhkokuumeen kehittymisen. 

Antibiootti myös pudottaa tartuttavan ajan viikoista muutamaan päivään, mikä on hyvä huomioida, jos perhepiirissä on vakavasti sairaita henkilöitä.

Pitkittynyt mykoplasma

Mykoplasma voi osoittautua pirullisen sitkeäksi seuralaiseksi. Pitkittyneestä mykoplasmasta puhutaan yleensä tapauksissa, joissa oireet ovat jatkuneet jo 6–8 viikkoa.

Vaikka mykoplasma oltaisiinkin jo aiemmin saatu kiinni, kannattaa pitkittyvän taudin kanssa piipahtaa väliarviossa lääkärin luona. On mahdollista, että yskänärsytyksen taustalla on jokin muu syy, tai mykoplasma edellyttää tehokkaampia hoitotoimia.

Voiko mykoplasma kroonistua?

Oireet voivat kroonistua, vaikka itse bakteerista oltaisiinkin jo päästy eroon. Hengitystieoireet ja väsymys voivat piinata potilasta jopa kuukausia. 

Yleensä “kroonisessa mykoplasmassa” ei niinkään ole kyse kroonisesta infektiosta, kuin siitä, että elimistö syystä tai toisesta palautuu sairaudesta hitaasti.

Kroonisten oireiden takana voivat olla:

• paranemista hidastava perussairaus
• liian nopea urheilemaan paraneminen
• kehno ravitsemus
• levon puute

Mykoplasma koettelee usein kärsivällisyyttä enemmän kuin terveyttä, ja useimmiten tärkein hoito on maltti: lepo, seuranta ja tarvittaessa lääkärin apu.