Ympäristöystävällinen ruoka – lähiruoka sekä lihan ja ruokahävikin vähentäminen ovat hyviä keinoja koostaa planetaarinen ruokavalio

Mies ja lapsi tekevät ruokaa.

Ympäristöystävällinen ruoka tekee hyvää niin planeetalle kuin ihmiselle. Mutta miten muutos tehdään? Lue farmaseutin vinkit ympäristöystävälliseen ruokavalioon.

Perheemme teini on alkanut puhua ympäristöystävällisestä ruokavaliosta. Mitä se tarkoittaa?

Ympäristöystävällisessä ja niin kutsutussa planetaarisessa ruokavaliossa yritetään koostaa ruokavalio, jonka raaka-aineiden hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni.

Ympäristöystävällisessä ruokavaliossa tarkastellaan omaa asuinympäristöä ja syömistä. Lähiruoka on yksi tärkeä aspekti ympäristöystävällisestä ruoasta puhuttaessa. Kuljetukset, lihan tuotanto ja ruokahävikki kuormittavat paljon ympäristöä, joten kasvisruoka, lähiruoka ja ruokahävikin välttäminen ovat avainsanoja ympäristöystävällisessä ruokavaliossa.

Planetaarinen ruokavalio ottaa ympäristöystävällistä ruokavaliota laajemmin huomioon koko planeetan hyvinvoinnin. Sen perusajatus on huomioida, miten planeettamme kestää ruoan tuotannon, se kun on yksi ympäristöä suurimmin kuormittavista asioista. 

Millaisia helppoja valintoja voisin tehdä, jotta perheemme ruokavalio muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi?

Uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa otetaan ensimmäistä kertaa huomioon myös ympäristö. Tärkeimmät kohdat kuuluvat: vähemmän lihaa ja maitoa, lisää kasviksia. Lue lisää pohjoismaisista ravitsemussuosituksista Ruokaviraston sivuilta.

Lapsiperheissä kuluu usein paljon maitoa, joten ehkä maidon määrästä voisi aloittaa. Korvaa ruokakerma kasvivaihtoehdolla ja tarjoa aterioilla vettä ruokajuomana. Pienillä askelilla on suuri vaikutus.

Vähennä ruokahävikkiä!

Lapsiperheiltä tulee myös herkästi ruokahävikkiä. Iso osa ympäristöystävällisyyttä on se, ettei ruokaa mene roskiin. Suomalaisessa ruokaketjussa syömäkelpoista ruokaa menee hukkaan useita satoja miljoonia kiloja vuosittain. Kotitalouksien osuus kokonaismäärästä on yli kolmasosa.

Ravitsemuksellisesti rikkaan lounaan saa helposti koostettua esimerkiksi edellispäivien jämistä, jolloin ruokahävikin määrä pysyy minimissä ja jääkaapin perälle ei jää ruokia pilaantumaan. Jämäruokapäivä on siis erinomainen keino vähentää ruokahävikkiä. Tiesitkö, että aamupalalta ylijääneen puuron voi hyvin jalostaa vaikka seuraavan aamun sämpylöiksi? Netistä löydät paljon hyviä ideoita ja reseptejä hävikkiruoan valmistamiseen.

Vanhempani viljelevät kasviksia ja poimivat marjoja ja sieniä. Syövätkö he ympäristöystävällisesti?

Jokainen ateria, joka on koostettu mahdollisimman vähän ympäristöä kuluttaen, on hyvä vaihtoehto. Myös sillä on merkitystä, miten pitkään kasviksia on varastoitu. Mitä nopeammin ne saa käyttöön, sen parempia kasvikset ovat ravintoarvoiltaan, ja siitä hyötyy ihminen itsekin.

Ympäristön kannalta olisi hyvä omaksua sesonkiajattelu ja hyväksyä, että syömme Suomessa tiettyjä ruokia ja raaka-aineita, joita jalostamme omaan suuhun maistuviksi eri sesonkeina. Kun mansikoita kuljetaan tammikuussa Suomeen toiselta puolelta maapalloa, hiilijalanjälki näkyy myös hinnassa. Pitkästä kuljetusmatkasta kärsivät lisäksi maku ja tuoreus.

Jos haluaa syödä ympäristöystävällisesti, pitääkö lihansyönti lopettaa kokonaan?

Kasvisruoka on ympäristön kannalta kestävin ratkaisu, mutta lihoissa ja niiden hiilijalanjäljissä on eroja. Riista ja luonnonkalat kuorimittavat ympäristöä verrattaen vähemmän.

Tehotuotetuista eläimistä esimerkiksi kana rasittaa ympäristöä vähemmän kuin nauta tai possu. Pienet, nopeasti kasvavat eläimet, jotka tarvitsevat vähemmän rehua, ovat ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja. Toki eettisyydestä voi olla montaa mieltä.

Mitkä ovat sekä ympäristölle että ihmiselle hyviä kasviproteiinin lähteitä?

Kotimaiset palkokasvit eli pavut eri muodoissa. Yhdistele myös erilaisia kasviproteiinilähteitä, kuten täysjyväviljaa, pähkinöitä tai siemeniä.

Pähkinöillä on massaansa ja ravintoarvoonsa nähden pieni hiilijalanjälki, ja ne soveltuvat ympäristöystävälliseen ruokavalioon hyvänä proteiinin lähteenä.

Asiantuntijana Yliopiston Apteekin farmaseutti Hanna Nokelainen.